Vastine lapsiasiavaltuutetun jättämän poikien ei-lääketieteellistä ympärileikkausta koskevan aloitteen johdosta

Vastine lapsiasiavaltuutetun jättämän poikien ei-lääketieteellistä ympärileikkausta koskevan aloitteen johdosta

Lapsiasiavaltuutettu on 8.10.2015 päivätyssä aloitteessaan (LAPS/368/2013) esittänyt sosiaali- ja terveysministeriölle poikien ei-lääketieteellisen ympärileikkauksen koskevan lain säätämistä. Lapsiasiavaltuutetun mukaan lain vähimmäisvaatimuksena on, että ns. ei-lääketieteellinen ympärileikkaus tulisi sallia alaikäisen kohdalla vasta, kun lapsi itse kykenee antamaan siihen tietoisen suostumuksensa. Toisena vaihtoehtona lapsiasiavaltuutettu esittää, että alaikäisille suoritettava ei-lääketieteellinen ympärileikkaus kiellettäisiin kaikissa olosuhteissa. Valtuutettu kannattaa itse jälkimmäistä eli täyskieltoa.

Kysymys poikien ns. ei-lääketieteellisestä ympärileikkauksesta koskee Suomessa käytännössä juutalaisia ja muslimeja. Juutalaisen uskonnollisen lain mukaan kahdeksan päivän ikäinen juutalainen poika on ympärileikattava seremoniassa, jota kutsutaan Brit Milaksi ja joka merkitykseltään jossain määrin vastaa kristinuskon kastetta. On merkillepantavaa, että juutalaisessa maailmassa kyseistä käskyä noudatetaan erittäin laajasti, itse asiassa hämmästyttävän kattavasti ottaen huomioon juutalaisten keskuudessa vallitsevan mielipidekirjon. Näin on myös Suomessa.

Kuten sosiaali- ja terveysministeriön poikien ei-lääketieteellisiä ympärileikkauksia koskevassa ohjeessa (STM/242/2015) todetaan, poikien ei-lääketieteellistä ympärileikkausta ei ole kielletty missään maassa, eikä myöskään mikään kansainvälinen sopimus sitä yksiselitteisesti kiellä. Päinvastoin maissa, joissa ympärileikkauksesta on nimenomaan lain tasolla säädetty, se on tehty tavalla, joka mahdollistaa juutalaisen uskonnon mukaisten ympärileikkausten jatkumisen. Näin on mm. Ruotsissa (2001), Norjassa (2014) ja Saksassa (2012). Tässä yhteydessä voi myös mainita Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen tuoreen päätöksen (julkilausuma 2076/2015, kohta 9), jonka mukaan poikien ympärileikkaus tietyin edellytyksin ei ole kielletty. Kyseiset edellytykset liittyvät mm. toimenpiteen suorittajan ammattipätevyyteen, mutta ei esimerkiksi pojan ikään. Siten ne ovat pääsääntöisesti linjassa Suomen sosiaali- ja terveysministeriön voimassa olevan edellä mainitun ohjeen kanssa. Lapsiasiavaltuutetun kanta on siis syvässä ristiriidassa maailmalla yleisesti vallalla olevan näkemyksen kanssa. Valtuutetun polveilevat viittaukset kansainvälisiin sopimuksiin ei asiaa muuksi muuta.

Poikien ns. ei-lääketieteellisten ympärileikkausten kieltäminen tai ehdollistaminen siten, ettei sitä voi suorittaa ilman lapsen tietoista hyväksyntää, tarkoittaa ainakin juutalaisten osalta käytännössä suomenjuutalaisen elämän vaikeutumista ja kuihtumista. Huomioon ottaen suomenjuutalaisten perinteinen lainkuuliaisuus valtuutetun ehdottamat kiellot merkitsisivät myös käytännön tasolla kovaa iskua suomenjuutalaiselle yhteisölle, jolle suomalaisen yhteiskunnan yllättävä suunnanmuutos ja pitkästä linjastaan poikkeava piittaamattomuus vanhaa vähemmistöään kohtaan, kyseenalaistaisi juutalaisyhteisön tulevaisuuden Suomessa. Näin ollen kysymys poikien ympärileikkauksesta on mitä suurimmassa määrin myös uskonnonvapaus- ja kansalaisoikeuskysymys, johon on suhtauduttava huomattavasti vakavammin kuin lapsiasiavaltuutetun pinnallisessa käsittelyssä.

Pinnallisuuden välttämiseksi lapsiasiavaltuutetun ei olisi tarvinnut hakea opastusta kauempaa kuin Suomen korkeimmasta oikeudesta, joka ratkaisussaan (KKO:2008:93) on todennut mm. seuraavan: ”Uskonnollisista syistä suoritettavalla ympärileikkauksella voidaan arvioida olevan myönteistä merkitystä nimenomaan leikattavan pojan itsensä, hänen identiteettinsä kehittymisen sekä uskonnolliseen ja sosiaaliseen yhteisöönsä kiinnittymisen kannalta. Näistä syistä uskonnollisin perustein suoritetun lääketieteellisesti asianmukaisen ympärileikkauksen muodossa tapahtuvaa puuttumista pojan ruumiilliseen koskemattomuuteen voidaan pitää lapsen kokonaisedun kannalta puolustettavana ja kokonaisuutenakin arvostellen siinä määrin vähäisenä toimenpiteenä, ettei lapsen huoltajien menettelyä tällaisen ympärileikkauksen teettämisessä lapselleen ole aihetta pitää sellaisena lapsen etua ja oikeutta loukkaavana tekona, joka olisi pahoinpitelynä rangaistava.”

Korkein oikeus ei olisi voinut tulla tuohon johtopäätökseen, jollei poikien ympärileikkaus olisi myös lääketieteellisesti puolustettava toimenpide, mistä todistaa se tosiasia, että Suomessa suoritetaan tuhatkunta ei-uskonnollisin (siis ns. lääketieteellisin) perustein tehtävää ympärileikkausta vuodessa. Kyseessä on siis hoitotoimenpide. Ymmärrämme eron helposti, jos vertaamme tyttöjen tai naisten sukuelinten silpomiseen, typistämiseen. Tiedossamme ei ole yhtään kliinistä sairautta tai vaivaa, jota voisi hoitaa tai ehkäistä silpomalla tai typistämällä tyttöjen sukuelimiä, eikä tätä tästä näkökulmasta voi puolustaa, päinvastoin kuin poikien ympärileikkausta, vaikka se jonkun ryhmän mukaan olisi kuinka olennainen kulttuurinen tai uskonnollinen rituaali tahansa.

Olettakaamme vastaavasti, että ”xyz” -ryhmän tapoihin kuuluu vasemman pikkurillin amputoiminen yhteenkuuluvuuden merkiksi. Lapsiasiavaltuutettu olisi sellaisessa tapauksessa oikeassa viitatessaan lakien ja kansainvälisten sopimuksien säännöksiin lapsen oikeudesta ruumiilliseen koskemattomuuteen. Ympärileikkauskysymyksen arvioimiseen ne eivät sovellu, eikä lapsiasiavaltuutettu luettelomaisessa selostuksessaan myöskään kykene osoittamaan, miten ne asiaan liittyvät. Lääketieteellisestä ja hoitoeettisestä näkökulmasta poikien ympärileikkaus on lähinnä verrattavissa viisaudenhampaiden usein varsin rutiininomaiseen poistamiseen, mikä tehdään ennakoivasti varmistamatta, että kyseiset hampaat tosiasiassa aikanaan aiheuttavat vaivaa tietylle yksilölle.
Juutalaisuuden käsky poikien ympärileikkauksesta ei sinänsä ensisijaisesti perustu terveydellisiin seikkoihin, mutta jos käytäntö olisi terveydellisesti haitallinen, sitä ei voisi puolustaa sen enempää juutalaisuuden kuin (muun) länsimaisen moraalin näkökulmasta. Siksi on syytä huomata, että Yhdysvaltain lastenlääkärien liitto AAP vuonna 2012 on päätynyt seuraavaan ympärileikkausta puoltavaan johtopäätökseen:

“Evaluation of current evidence indicates that the health benefits of newborn male circumcision outweigh the risks, and the benefits of newborn male circumcision justify access to this procedure for those families who choose it.”

Vaikka jotkut muut tahot ovat toisin painotuksin päätyneet edelleen kyseenalaistamaan ympärileikkauksen nettohyötyä, AAP:n tutkimuspäätelmä on sikäli ohittamaton, että on mahdotonta uskottavasti väittää pätevästi suoritettua ympärileikkausta pahoinpitelyksi tai muuksi vastaavaksi, jonka vuoksi ympärileikattava poikavauva olisi lainsäätäjän suojelun tarpeessa.

On syytä kiinnittää huomiota siihen, että AAP:n suositus koskee nimenomaan vastasyntyneitä. Toteutuessaan lapsiasiavaltuutetun aloite johtaisi ympärileikkausiän nousuun, mikä olisi haitallista nimenomaan terveydellisestä näkökulmasta, sillä nuorelle tai aikuiselle suoritettava ympärileikkaus on jokseenkin vaativa kirurginen toimenpide riskitekijöineen, kun taas vastasyntyneiden ympärileikkaus on kirurgisesti varsin mutkaton ja lähes riskitön toimenpide. Tämä on todettu myös sosiaali- ja terveysministeriön ohjeessa, jossa sanotaan, että haitat ovat kaiken kaikkiaan harvinaisia, mutta kuitenkin suhteellisesti harvinaisuudessaan tavallisempia, kun toimenpide tehdään imeväisiän jälkeen.
Loppupäätelmänä meidän on todettava, että lapsiasiamiehen ehdotukset ovat terveydellisestä näkökulmasta haitallisia, eettisesti kestämättömiä ja suomenjuutalaisten kansalaisoikeuksia loukkaavia.

Suomen Juutalaisten Seurakuntien Keskusneuvosto ei vastusta ympärileikkausta koskevan lain säätämistä edellyttäen että se olennaisilta osin vastaa Ruotsin, Norjan ja Saksan vastaavien lakien sisältöä.

Helsingissä 22.10.2015
Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvosto

Yaron Nadbornik
Puheenjohtaja